Lempimurjottajani lempimurjotuspaikka sukumökillämme ei ole tyypillisin saunan taus. Se on metrin leveä penger saunarakennuksen ja järven välissä. Järven puoleisen takkahuoneen lattia on parisen metriä vedenpinnan yläpuolella. Penger on alempana. Se kasvaa koivua, pihlajaa ja erityisesti leppää. Paikka tarjoaa järvelle suuntautuvaa rajallista yksityisyyttä. Puut maisemoivat (kätkevät) vanhan saunamökin. Murjotuksenkin voi viedä saunan taakse ja lopettaa.
Kuikka huutaa.
VastaaPoistaO-O
En oo koskaan kovasti itse tykännyt kyseisestä saunan ja järven välisestä rytäköstä.. Ehkäpä joku peloitteli minua pienokaisena punkeilla ja sen sellaisilla, tiiä häntä. Paikkahan on oikeasti mitä mainioin, mutta itse en osaa siitä nauttia, en edes näin vanhempana.
VastaaPoista"Kuikka huutaa" oli oma aforismini, joten isosti kiitoksia blogini ensimmäiselle kommentoijalle!!! Kysessä on merkittävä hetki ainakin vielä toistaiseksi vuorovaikutteisuuteen pyrkivän (?) blogin nuorella taipaleella. Epäilisin Anonyymin takaa löytyvän sukulaismies A. tai J.
VastaaPoistaMinä olen aina pitänyt paikasta. Punkkiuhka muistuu nyt minunkin mieleeni, vaikka punkkeja tuolla ei ole näkynytkään.(?) Anonyymin kommentti on hyvä esimerkki siitä miten tarinat ja varoitukset ehdollistavat paitsi toimintaamme myös tunteitamme ja tapaamme kokea. Paikka on kokijalleen aina paljon muutakin kuin vain fyysinen ympäristö.