Rakkaat yksi ja puoli lukijaani,
Suosio velvoittaa. Invamopokin myy jo kalsareita tiedon valtatiellä.
Oletko vierailemassa kulttuuripääkaupunki Turussa? Turun itäiseltä hautuumaalta (Skarppakullantie 2, Hautausmaantie 21) löydät kaksi hienoa kappelia: edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Pyhän Ristin kappelin (Pekka Pitkänen, 1967) sekä Erik Bryggmanin suunnitteleman Ylösnousemuskappelin (1941).
Molemmat ovat vainajien siunauskappeita. Funktio on yhteinen. Siunauskappeli rakennustaiteellisena instrumenttina voidaan kaiketi mieltää portiksi maanpäällisen elämän päättymisen ja kristillisen ylösnousemuksen välille.
Suosio velvoittaa. Invamopokin myy jo kalsareita tiedon valtatiellä.
Oletko vierailemassa kulttuuripääkaupunki Turussa? Turun itäiseltä hautuumaalta (Skarppakullantie 2, Hautausmaantie 21) löydät kaksi hienoa kappelia: edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Pyhän Ristin kappelin (Pekka Pitkänen, 1967) sekä Erik Bryggmanin suunnitteleman Ylösnousemuskappelin (1941).
Molemmat ovat vainajien siunauskappeita. Funktio on yhteinen. Siunauskappeli rakennustaiteellisena instrumenttina voidaan kaiketi mieltää portiksi maanpäällisen elämän päättymisen ja kristillisen ylösnousemuksen välille.
Näistä Ylösnousemuskappeli lienee ainakin kotimaassamme tunnetumpi. Sen taivaallisesta kauneudesta on sepitetty runoja ja laulettu lauluja. Vieläkin voimakkaammin saattaa pientä ihmistä koskettaa Pyhän Ristin kappelin syvä hiljaisuus. Sen karuissa muodoissa, harkituissa materiaaleissa ja harmonisoiduissa mittasuhteissa on jotakin hyvin jaloa, pyhää.
Ehkä nämä kaksi rakennusta jollain lailla täydentävät toisiaan. Pyhän ristin kappeli edustaa Tuonelan tummia sävyjä, Pitkän perjantain uhria. Ylösnousemuskappelissa puolestaan korostuu kuoleman voittamisen kirkkaus, kuulas polykromaattinen värähtelytaajuus. Kumpainenkin on itsessään kaunis, harras, keskittynyt.
