Saunan takana

Eletään juhannusta. Sauna kuuluu suomalaiseen juhannukseen. Seitsenvuotiaan tyttäreni "lempimurjotuspaikka" sijaitsee saunan takana. Murjotuspaikka - kovin suomalaista. Saunan taus kai yleisesti koetaan mökki- tai maalaispihapiirin yksityisempänä soppena. Onhan olemassa sanonta: "...viedä saunan taakse ja lopettaa". Sekin kuuluu suomalaisuuteen, vaikkei ehkä nykyajan juhannukseen.

Lempimurjottajani lempimurjotuspaikka sukumökillämme ei ole tyypillisin saunan taus. Se on metrin leveä penger saunarakennuksen ja järven välissä. Järven puoleisen takkahuoneen lattia on parisen metriä vedenpinnan yläpuolella. Penger on alempana. Se kasvaa koivua, pihlajaa ja erityisesti leppää. Paikka tarjoaa järvelle suuntautuvaa rajallista yksityisyyttä. Puut maisemoivat (kätkevät) vanhan saunamökin. Murjotuksenkin voi viedä saunan taakse ja lopettaa.

Arkkitehtuurisilmälasit O-O

Olemme kehittämässä arkkitehtuurisilmälaseja, joiden avulla voi nähdä ja kokea arkkitehtuurin uudenlaisella, täydemmällä tietoisuuden tasolla.

Mikä tai mitä sinulle tulee mieleen arkkitehtuurisilmälaseista?

Parasta arkkitehtuuria

Arkkitehtuuri? Sen määritelmä?

"Rakennustaide", "Rakennusten suunnittelua", "Fyysisen ympäristön suunnittelua", "Fyysisen sekä henkisen ympäristön jäsentämistä ja rikastamista", "Valon leikkiä tilassa", "Ei ammatti vaan hengensuunta"...

Määritelmiä on monia. Nähdäkseni arkkitehtuurin arvo ja merkitys kuitenkin nähdään oleellisesti eri tavalla alan sisä- ja ulkopuolella. Onko se asia, jolle voisi tehdä jotain? Onko se asia, jolle pitäisi tehdä jotain? Kannattaisiko arkkitehtuuria yrittää popularisoida? Olisiko arkkitehtuurin popularisointi automaattisesti sen banalisointia, latistamista?

Missä syntyy paras arkkitehtuuri? Suunnittelijan pöydällä vai rakennustyömailla? Onko rakennus tai rakennettu ympäristö itsessään hyvää tai huonoa arkkitehtuuria, vai määrittyykö arkkitehtuurin arvo ja merkitys ihmisen ja ympäristönsä kohtaamisesta? Voiko parasta arkkitehtuuria olla piknik rantakalliolla?

Blogin nimi

Blogini nimi on Alvarin kalsarit. Nimi viestii siitä että kyseessä on "erilainen arkkitehtuuriblogi". Tuleeko tästä arkkitehtuuriblogi? En tiedä vielä varmasti, mutta lähtöajatuksenani on kirjoittaa arkkitehtuurista - omasta näkökulmastani katsottuna, omaa näkökulmaani tutkien ja rakentaen.

Ystäväni mukaan "nimihuumori on nopeasti naurettu".  Näinhän se varmasti onkin. Ehkä haluan kuitenkin hassulla nimellä muistuttaa itselleni, että letkeä alushousumeininki on aivan yhtä arvokasta kuin huolitellun julkisivun takaa tihkuva elegantti intelligenssikin. Eikös? Moni arvokas asia syntyykin vain letkeän alushousumeiningin kautta...

Uusi teksti

Pitäisi aloittaa blogi. Miksi? Kehittäisinkö kirjoitustaitoani? Pöyhisinkö omaa arkkitehtuurisuhdettani? Haluaisinko tehdä arkkitehtuurista hauskempaa ja helpommin lähestyttävää? Onko minulla muka jotain annettavaa? Tai saatavaa? Kokeilen.