Mitäs mulle kuuluu? Budoa treenaan edelleen neljä-viisi kertaa viikossa. Työni tangeeraa arkkitehtuuria, mutta ei ole lähelläkään sen timanttista ydintä. Elämä jatkuu isänä lapsilleni, lapsena vanhemmilleni. Naisen kanssa asumista olen taas (muutaman vuoden tauon jälkeen) harjoitellut viimeiset yhdeksän kuukautta.
Otsikko on "ilmassa". Liittyykö se johonkin muuhunkin kuin yllä olevaan valokuvaan? Onko ilmassa oleminen kaiken mahdollistavaa vapautta vai irrallista juurettomuutta? Vai molempia? Tämä kirjoitus on ilmassa. Tietääkseni se/tämä ei liity erityisesti mihinkään. Ja liittyykö se juuri sen takia kaikkeen?
Budossa koen kulkeneeni eteenpäin viimeisen vuoden aikana. Olen lähestymässä tilannetta, jossa minun ei tarvitse tehdä omassa harjoittelussani suurta eroa karaten ja aikidon välillä. Molemmat ovat budoa, molemmissa käytetään kehoa (ja mieltä). Tänään määrittelin itselleni budoharjoittelun kolme aspektia. Budossa opettelen hallitsemaan: 1) omaa kehoani, 2) vastustajani/harjoitusparini kehoa, 3) tilaa minun ja harjoitusparini välissä. Fyysisen hallinnan lisäksi tulee tietysti "mielen hallinta" ja kenties joitakin muita ulottuvuuksia...
Kahden budolajin välisten kytkösten sisäistämisessä minulle on ollut suureksi avuksi aseharjoittelu. Viimeiset puoli vuotta olen ollut innostunut aikidon aseista, jo:sta (128 cm puukeppi) ja bokkenista (puumiekka). Koen harjoittelevani mahdollisimman tarkoituksenmukaista vartalonkäyttöä, en niinkään aseella lyömistä. Suuret aikido-opettajat selittävät asetekniikoiden ja aikidon vartalotekniikoiden välisiä yhteyksiä ja samankaltaisuutta. Mielestäni jo- ja bokkentekniikat (erilaiset lyöntiharjoitteet sekä paritekniikat) ovat myös hyvin paljon sukua wado-karaten tekniikoille.
Kuvassa on neljä sotilaslentokoneita ja niiden suihkuvanat. Kuvassa on taivasta, ilmaa. Kuvassa on myös liikettä. Mikä on kuvassa tärkeintä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti